Teksti perustuu KTT Sinimaaria Rankin puheeseen korkeakoulujen laatujärjestelmien seuranta- ja kehittämisseminaarissa. Seminaari pidettiin 14.6.2017 Finlandiatalossa Helsingissä.

Korkeakoulujen laatujärjestelmien auditointimalli uudistuu kaudelle 2018–24. Tässä kirjoituksessa pohditaan, miten uuden auditointimallin tuottamaa arviointitietoa voi hyödyntää korkeakoulujen strategisen johtamisen ja päätöksenteon tukena. Kirjoitus hahmottaa tulevaisuuden johtamismaisemaa, jossa arviointitietoa hyödynnetään, ja nostaa esiin näkökulmia siihen, minkälainen arviointitieto olisi tarkoituksenmukaista.

Pohdin tässä kolmen toisiinsa kietoutuneen ja itsessään voimakkaasti muuttuvan muutosvoiman vaikutuksia korkeakoulutuksen kenttään. Tarkastelen kansainvälisen koulutusmarkkinan kasvua, työmarkkinoiden polarisoitumista ja digitalisaatiota.

Kansainvälisen korkeakoulumarkkinan kasvu

”Koulutuksen laatu on ydinkysymys rakennettaessa globaalia korkeakoulutusta”, todetaan uutta auditointimallia esittelevässä aineistossa. Korkeakoulutus on maailmanlaajuisesti voimakkaasti kasvava toimiala. OECD on ennustanut, että vuonna 2030 maailmassa on noin 300 miljoonaa nuorta aikuista (25–34-vuotiaat) korkeakoulutettua. Heistä piirun verran yli puolet tulee Kiinasta ja Intiasta. Yhdysvaltojen ja Euroopan yhteenlaskettu osuus vastaavasti jää selkeästi alle viidennekseen. Suomen osuus ei ennusteessa erikseen näy, mutta olen kuviossa 1 hahmottanut karkealla tasolla mittasuhteita hyödyntämällä tietoa, että maassamme on kaikkiaan noin 300 000 korkeakouluopiskelijaa. Pienenä kansakuntana Suomi on tottunut tämänkaltaisiin mittasuhteisiin ja on osannut löytää rakonsa. Kuvion viesti on, että myös korkeakoulutuksessa on tärkeää osata suunnata rajalliset resurssimme viisaasti ja tarkasti, jotta pystymme säilyttämään osaamisen kilpailukykytekijänämme.

 

Globaali korkeakoulumarkkinan kasvuun liittyy kansainvälisen liikkuvuuden lisääntyminen. Kansainvälistymisen kasvua ajaa ajatus siitä, että se on keino nostaa koulutuksen ja tutkimuksen laatua. Samalla kuitenkin lisääntyvä kilpailun vuoksi laatuun perustuva maine on yhä tärkeämpi kilpailukykytekijä. Tämä on muuttanut laadunvarmistuksen merkitystä: jos aikaisemmin laadunvarmistuksella pyrittiin varmistamaan, että kaikki yltävät samalle laatutasolle, niin nykyisin laadunvarmistuksen tehtävänä on auttaa korkeakoulua erottautumaan laatuun pohjautuvassa kilpailussa. Kun strategia on se johtamisen elementti, joka määrittelee kilpailuedun, kannattaa siis korkeakoulujen strategisessa johtamisessa panostaa strategian selkeyteen.

Korkeakoulutuksen kasvu maailmanlaajuisesti tarkoittaa yhä kovenevaa kilpailua osaajista ja osaamisesta paitsi korkeakoulujen myös kansantalouksien, yritysten ja yksilöiden välillä. Yhdessä digitalisaation kanssa tällä on työmarkkinoiden polarisaatiota kiihdyttävä vaikutus.

Työmarkkinoiden polarisaatio

Työmarkkinoiden polarisaatiota ajavana voimana on teknologinen kehitys, joka mahdollistaa rutiiniluonteisten työtehtävien automatisoinnin tai digitaaliseen muotoon muunnettavien työtehtävien siirtämisen valokaapelia pitkin muualla tehtäväksi. Voi myös käydä niin, että teknologinen kehitys muuttaa koko arvonluontiketjua niin, että joitain arvonluonnin vaiheita katoaa kokonaan. Seuraus työmarkkinoille on, että automatisoitavissa olevat keskiluokan tehtävät katoavat. Jäljelle jää toistaiseksi tehtäviä, jotka edellyttävät korkeaa osaamista, kokonaisuuksien hahmottamista ja harkintaa, sekä alhaisemman tuottavuuden tehtäviä, joissa ihmisten kohtaaminen on olennaista. Nämäkään eivät välttämättä ole suojassa teknologisen kehityksen tuomilta muutoksilta. Samaan aikaan, kun korkea osaaminen tulee yhä tärkeämmäksi, myös siihen liittyvä riski kasvaa.

Tämä tarkoittaa sitä, että elinikäisen oppimisen merkitys korostuu. Vaikka elinikäinen oppiminen on jo vanha teema koulutuksessa, sekin muuttaa muotoaan. Nyt puhumme koulutuksessa opiskelijakeskeisyydestä. Opiskelijat nähdään yksilöinä, joille asetetaan tarjolle erilaisia ratkaisuja tutkintokokonaisuuden suorittamiseen: voi rakentaa sisällöllisesti erilaisia opintopolkuja, voi valita itselleen parhaiten sopivia toteutusmuotoja ja hyväksyttää työssä opittua osaksi opintokokonaisuutta. Tässä mallissa korkeakoulu on kuitenkin se, joka viime kädessä määrittää, mitä tarjolle asettaa.

Jos ajatellaan elinikäisen oppimisen kaarella pidemmällä olevaa yksilöä, jolla on takanaan pitkä työura, tutkinto – korkeakoulututkinto, ehkä tohtorinkoulutuskin – ja joka on työuransa varrella ehtinyt hankkia täydennyskoulutusta, niin hänen kohdallaan olisi kyettävä siirtymään opiskelijakeskeisyydestä opiskelijalähtöisyyteen. Opiskelijalähtöisessä toimintamallissa opiskelija ja korkeakoulu yhdessä määrittävät, mitä oppimisen sisältöjä yksilö tarvitsee. Elinikäisen oppimisen kaarella pidemmälle edennyt henkilö pystyy itsekin tuomaan kokonaisuuteen osaamista. Näin oppimiskokonaisuus syntyy opiskelijan itsensä määrittämistä elementeistä integroituna korkeakoulun tarjoamiin palasiin.

Digitalisaation vaikutukset

Otan tässä esiin kaksi seikkaa liittyen digitaalisuuteen ja korkeakouluihin. Digitalisaatio ja sääntelyn purku ovat mahdollistaneet toimialaliukumia. Pankki ei enää ole pankki, eikä edes pankki ja vakuutusyhtiö vaan paljon monitahoisempi palveluntarjoaja. Oma odotukseni on, että työelämän polarisoitumisesta seuraava elinikäisen oppimisen merkityksen kasvu ja digitalisaatio saavat aikaan toimialaliukumia myös korkeakoulusektorilla. Tulemme varmasti yhä useammin näkemään tilanteita, joissa on mahdotonta erottaa, onko kysymys koulutuksesta, tutkimuksesta vai työnteosta.

Toinen digitalisaation vaikutus on, että samat voimat, jotka saavat aikaan työmarkkinoiden polarisoitumista, muokkaavat myös korkeakouluissa tehtävää työtä. On arvioitu, että 45 prosenttia nykyisistä työtehtävistä pystyttäisiin automatisoimaan nykyisellä teknologialla. Ovatko korkeakoulut jo automatisoineet rutiiniluonteiset hallintotyöt? Entä miten koulutus ja tutkimus tulevat muuttumaan? Videoidun luennon jakaminen verkossa lisää etäopiskelun mahdollisuuksia, mutta on eri asia kuin laadukas verkkokurssi. Joissain koulutuksissa on jo käytetty simulaatioita, ja pelillistämistäkin on tehty. Mutta entä jakamisalustat, Big Data, algoritmit ja tekoäly, missä määrin niitä on hyödynnetty esimerkiksi opintopolkujen räätälöimisessä, elinikäisen oppimisen kaarelle pidemmälle ehtineiden opiskelijalähtöisten ratkaisujen löytämiseksi, tutkimusprosessin tehostamiseksi tai kansainvälisten osaajaverkostojen rakentamiseksi? Entä korkeakoulun johtaminen ja päätöksenteko, missä määrin hyödynnämme teknologiaa tiedon keräämiseksi ja jalostamiseksi päätöksentekoa tukevaan muotoon?

Pohdin seuraavaksi, millaista arviointietoa uuden auditointimallin olisi tärkeä edellä hahmotellussa tulevaisuuden johtamismaisemassa tuottaa, jotta se parhaiten tukisi strategista johtamista ja päätöksentekoa.

Arviointitieto johtamisen ja päätöksenteon tukena

Hyvää päätöstä luonnehditaan usein hyvin valmistelluksi: se perustuu hyvään taustatietoon, lukuisien eri vaihtoehtojen läpikäymiseen ja päätöksen vaikutuksien ennakointiin. Se on kiteytynyt kirkkaaksi ja ymmärrettäväksi sekä se tukee johdonmukaisesti strategian toteutumista. Kovassa kilpailussa onkin tärkeää osata tehdä päätöksiä niin, että voimavarat voidaan kohdentaa oikeiden asioiden tekemiseen.

Jos ”laatu” tarkoittaa sitä, että asiakkaan odotukset täyttyvät, ja toiminta on yhä enemmän verkostoissa tapahtuvaa, joudutaan yhä useammin tilanteisiin, joissa ratkaisu on voitava tehdä tässä ja nyt. Silloin joudutaan miettimään, missä kohdin ja missä määrin laadunvarmistusjärjestelmä pitää sisällään etukäteen tarkasti määriteltyjä prosesseja, ja miten paljon se jättää tilaa erilaisille, tilannekohtaisille ratkaisuille niin, että laatutavoite täyttyy.

Mitä enemmän tilaa tapauskohtaiselle toiminnalle jätetään, sitä tärkeämpää on, että korkeakoulun strategia antaa selkeän suunnan. Silloin arjen työssä voidaan tehdä laadun maksimoivia ratkaisuja, jotka vievät kohti yhteistä tavoitetta. Joustavuus korostaa organisaation oppimisen merkitystä: jotta päätöksentekokyky tilanteiden vaihtuessa paranee, on tärkeää ottaa aiemmasta toiminnasta opiksi – myös niissä tilanteissa, jolloin laatutavoite on saavutettu.

Mitä joustavampaa toiminta on, sitä tärkeämpää on, että uusi auditointimalli tuottaa sellaista tietoa, joka tukee korkeakoulun oppimaan oppimista eli metakognitiivisten taitojen kehittymistä sekä yksilöiden että ryhmien tasolla. Hyvän päätöksenteon taito vaatii jatkuvaa tietoista harjoittelua ja oppimista myös kokeneelta. Koska ihminen on taipuvainen vastaanottamaan ja tulkitsemaan tietoa tavalla, joka tukee päässä jo olevaa ajatusmallia, voi helposti käydä niin, että päätökset alkavatkin syntyä totutun kaavan mukaan. Silloin päätöksenteon laatu heikkenee ja vastaavasti tuloksentekokyky putoaa. Paremmaksi päätöksentekijäksi on mahdollista oppia pysähtymällä tietoisesti ajattelemaan omaa ajatteluansa sekä tarkastelemaan kriittisesti vanhoja mahdollisesti kangistuneita ajattelumalleja.

Laatu kasvaa luottamuksen ilmapiirissä

Viime kädessä laadukkaan toiminnan edellytykset kiteytyvät luottamukseen. Avoimessa, keskinäiseen arvostukseen perustuvassa luottamuksen ilmapiirissä voidaan käydä keskustelua, jonka tuloksena syntyy yhteistä ymmärrystä ja tapahtuu yhteistä oppimista. Tuottamalla arviointitietoa, joka auttaa korkeakoulua vahvistamaan luottamuksen ilmapiiriä työyhteisössä, uusi auditointimalli tukee korkeakouluyhteisön kasvua ja oppimista. Silloin päätöksenteon laatu paranee, strategian antama suunta selkiytyy, osataan tehdä tapauskohtaisia ratkaisuja laatutavoitteet saavuttaen, pystytään rakentamaan laatuun pohjautuvaa mainetta ja erottautumaan paremmin yhä kovenevassa globaalissa kilpailussa osaamisesta.