Kirsi Hiltunen, Jani Goman, Paula Kilpeläinen, Aila Korpi, Juha Vettenniemi, Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi)
Viime aikoina käydyssä julkisessa keskustelussa ammatillisen koulutuksen reformia eli uudistusta on pidetty epäonnistuneena ja ammatillisen koulutuksen tilaa huolestuttavana. Keskusteluissa on nostettu usein esiin mm. lähiopetuksen väheneminen, opiskelijoilta vaadittava liiallinen itseohjautuvuus ja huoli ammatillisen koulutuksen laadusta. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) toteuttamien arviointien mukaan uudistuksella on hyvät edellytykset onnistua, mutta siihen liittyvät riskit tulee tiedostaa ja niitä tulee seurata
Ammatillista koulutusta on uudistettu viime vuosina tutkintorakenteen kehittämishankkeiden (TUTKE), vuoden 2015 tutkinnonuudistuksen sekä 2018 alussa voimaan tulleen reformin myötä. Uudistamisella on pyritty tutkintojärjestelmän selkeyden ja joustavuuden parantamiseen sekä koulutuksen työelämälähtöisyyden ja osaamisperusteisuuden vahvistamiseen. Karvi toteutti vuosina 2016-2018 Ammatillisen koulutuksen osaamisperusteisuus, asiakaslähtöisyys ja toiminnan tehokkuus -hankkeen, joka koostui osaamisperusteisuuden tilaa ja politiikkatoimia koskevista arvioinneista. Näissä arvioinneissa selvitettiin osaamisperusteisuuden tilaa ja osaamisperusteisuutta edistäviä ja estäviä tekijöitä tulevaisuutta ennakoiden sekä tuotettiin tietoa reformiin liittyvistä kriittisistä menestystekijöistä ja kehittämistarpeista.
Arviointien mukaan ammatillisen koulutuksen uudistuksen yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi asetettu osaamisperusteisuus on antanut hyvän pohjan ammatillisen koulutuksen muutokseen ja vie koulutusta oikeaan suuntaan, joskin kehitettävää on edelleen. Tietoa on koottu laajasti koulutuksen järjestäjien johdolta, opettajilta, opiskelijoilta, työelämän edustajilta sekä muilta sidosryhmiltä. Tulostemme mukaan myös reformin päätavoitteet ovat oikeansuuntaisia. Myönteisiä vaikutuksia ovat esimerkiksi tutkintojärjestelmän selkeytyminen, opiskelijakeskeisyyden lisääntyminen, entistä joustavammat opintopolut, koulutuksen työelämälähtöisyyden ja -läheisyyden lisääntyminen sekä keskittyminen entistä enemmän puuttuvan osaamisen hankkimiseen.
Myönteisten vaikutusten lisäksi reformiin liittyy myös riskejä, joihin tulee kiinnittää huomiota uudistuksen edetessä. Haasteina ovat nousseet esiin mm. osaamisen hankkimiseen soveltuvien työpaikkojen saatavuus sekä työpaikoilla annettavan ohjauksen riittävyys ja laatu sekä uudistuvan rahoitusjärjestelmän kyky turvata laadukas koulutus. Huolena on myös koulutusjärjestelmän kyky estää osaamisen tason kannalta haitalliset ilmiöt, kuten osaamisvaatimusten madaltuminen ja osaamisen kapea-alaistuminen. Keskeisiä kriittisiä menestystekijöitä uudistuksen onnistumiselle ovat muutosjohtamisen onnistuminen ja resurssien suuntaaminen kriittisiin kohtiin sekä opetushenkilöstön ja työpaikkaohjaajien osaamisen ja pedagogiikan kehittäminen, kun opinnot yksilöllistyvät ja oppimisympäristöt monipuolistuvat.
Opiskelijat ovat kokeneet uudistusten vahvuuksina erityisesti työssäoppimisen ja opintojen henkilökohtaistamisen ja kehittämiskohteina toimintatapojen epäyhtenäisyyden sekä vähäiset valinnan mahdollisuudet. Yksilölliset ja joustavat opintopolut antavat opiskelijoille mahdollisuuksia edetä opinnoissaan omien tavoitteidensa ja valmiuksiensa mukaisesti, mutta tähän tarvitaan tukea ja ohjausta. Ammatillisessa koulutuksessa on tulevaisuudessakin tasapainotettava työvoiman tuottamisen, huippuosaajien kouluttamisen sekä kasvatuksen ja syrjäytymisen ehkäisyn tehtävät. Tärkeää on huolehtia siitä, etteivät erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden tarpeiden huomiointi ja palvelut heikkene.
Julkisessa keskustelussa on nostettu esiin myös huoli ammatillisen koulutuksen tuottamasta osaamisesta. Arviointiemme mukaan opiskelijoiden ammatillinen osaaminen näytöillä mitattuna on keskimäärin hyvää, paikoin jopa erinomaista. Näyttöjen ja arvioinnin yhteismitallisuuden kannalta on kuitenkin ongelmallista, että opiskelijoiden suorittamat näytöt ja näyttöympäristöt vaihtelevat paljon opiskelijoiden ja koulutuksen järjestäjien välillä. Samoin opiskelijoiden saamat arvosanat ovat usein riippuvaisia siitä, keitä näytön arviointiin osallistuu. Ne ovat keskimäärin parempia työelämän osallistuessa arviointiin. Rekrytointitilanteessa haasteena onkin tällöin se, ettei tutkintotodistus aina kerro luotettavasti henkilön osaamisesta. Jatkossa ammatillisen koulutuksen rahoitus perustuu pitkälti suoritettujen tutkintojen määrään sekä työllistymiseen ja jatko-opintoihin siirtymiseen. Koulutuksen tuottaman osaamisen arviointi kansallisesti on siten jatkossakin tärkeää.
Uuden ammatillisen koulutuksen lain mukaan koulutuksen järjestäjien autonomia ja vastuu ovat lisääntyneet. Samalla koulutuksen järjestämisen ja toteutuksen tavat uudistuvat, mistä seuraa, että muutoksen, prosessien, henkilöstön ja verkostojen johtaminen sekä tiedolla johtaminen korostuvat. Kuluvan syksyn aikana Karvi on käynnistänyt myös ammatillisen koulutuksen järjestäjien laadunhallintajärjestelmien arvioinnin valmistelun, joka toteutetaan laajassa yhteistyössä ammatillisen koulutuksen toimijoiden kanssa. Arvioinnilla tullaan tukemaan järjestäjiä kehittäessään laadunhallintajärjestelmiään ja tuottamaan tietoa ammatillisen koulutuksen laadun kehittämistä varten niin kansallisella kuin paikallisella tasolla.
Tarvitsemme aktiivista ja tiivistä vuoropuhelua eri toimijoiden välillä ammatillisen koulutuksen korkean laadun varmistamiseksi tulevaisuudessakin. Vaikka ammatillisen koulutuksen kehittämisen suunta on oikea ja tilanne näyttää monelta osin hyvältä, niin uudistukseen liittyy myös riskejä, ja siksi uudistuksen vaikutuksia ja tavoitteiden toteutumista tulee seurata tarkasti systemaattisin arvioinnein. Tähän työhön olemme Karvissa omalta osaltamme sitoutuneet riippumattoman ja luotettavan arviointitiedon tuottajana.
