Elina Harjunen, yleissivistävän ja varhaiskasvatuksen osaamisyksikön päällikkö
Suomalaisen kirjoitustaidon lyhyt historia
Suomen kirjakielen ja suomalaisen kirjallisuuden isän, Mikael Agricolan päivää vietetään huhtikuun 9. päivä. Tämä Turun piispa ja Suomen uskonpuhdistaja loi 1500-luvulla ensimmäisillä painetuilla kirjoillaan ja raamatunkäännöksillään suomen kirjakielen pohjan. Siten lukutaito tuli myös kansan ulottuville. Syntyi kirkollinen kasvatusjärjestelmä, rippikoulu, jonka läpäisy edellytti sisälukutaidon oppimista. Konfirmaatio oli portti aikuisuuteen.
Kansan kirjoitustaidosta ei siihen aikaan pidetty niin suurta huolta, sillä rahvaan voimaannuttamista tuolla itseilmaisun ja vallankäytön välineellä ei katsottu yhtä tarpeelliseksi. Yläluokan epäluulo laantui vasta 1800-luvun loppupuolella. (Leino-Kaukiainen 2007; Mäkinen 2007.) Yhteiskunta muuttui, ja kirjoittaminen kuului alusta alkaen kierto- ja kansakoulujen opetusohjelmaan. Silti vasta uusimmat opetussuunnitelman perusteemme ovat tekstitaitojen myötä nostaneet kirjoitustaidon lukutaidon rinnalle yhtä näkyvään asemaan.
Kirjoitustaidossa on kompastuskivensä
Nykyään kuka tahansa saa levitettyä lyhyet viestinsä monella kielellä laajoille lukijakunnille sosiaalisen median kautta. Haasteena on viitseliäisyys ja kyky kirjoittaa pidempiä tekstejä, jotka vaativat ajatuksen kehittelyä, tekstin rakenteen tajua, tekstilajin tuntemista, täsmällistä kielenkäyttöä ja yleiskielen normien hallintaa. Monipuolinen tekstitaito, luku- ja kirjoitustaito, on nykypäivän avain opiskelemaan pääsyyn, ammatilliseen kehittymiseen sekä yhteiskunnan täysivaltaiseen jäsenyyteen.
Kyky tuottaa selkeitä ja ymmärrettäviä tekstejä takaa myös sen, että kansanvalta myös toimii oikeasti. Ei olekaan ihme, että professori Tapio Määtän (@tapiomaatta) Twitterissä nostama keskustelunaihe vastavalmistuneen juristin suurimmasta puutteesta, kirjoitustaidosta ja suomen kielestä, sai aikaan laajan keskustelun asian todenperäisyydestä ja vakavuudesta myös muilla aloilla.
Onks tästä hyötyy? Mitä välii?
Äidinkielen ja kirjallisuuden perusopetuksen päättövaiheen oppimistulosten arvioinnit ovat osoittaneet systemaattisesti, että lukiokoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen aikovien kirjoitustaidossa on suuria eroja lukiokoulutukseen suuntaavien hyväksi. Lisäksi tyttöjen ja poikien väliset erot kirjoitustaidossa ovat suuret – tyttöjen hyväksi. Taitojen hajonta on pojilla suurempaa kuin tytöillä. Karvin Äidinkielen pienen pitkittäisarvioinnin mukaan sukupuolten välinen ero näyttää kaventuvan vain hieman ylioppilaskokeessa perusopetuksen päättövaiheen oppimistulosarviointiin verrattuna.
Kuva: Kuvitelmia, Hanna Tarkiainen
Mielenkiintoista on se, että Perusopetuksen oppimistulosten pitkittäisarvioinnin alkumittauksen ensitulos osoittaa, että alkuopetuksen alussa tytöt ovat vain hieman poikia edellä luku- ja kirjoitustaidossa. Sama tilanne on myös aikuisiän lukutaidossa vuoden 2012 PIAAC-arviointitutkimuksen valossa.
Perusopetuksen päättövaiheessa tyttöjen asenteet äidinkielen ja kirjallisuuden kuten myös yksilöidymmin kirjoittamisen opiskelua kohtaan ovat merkittävästi myönteisemmät kuin poikien. Äidinkielen pienen pitkittäisarvioinnin mukaan asenteet selittävät yksittäin tarkasteltuna noin kolmasosan tyttöjen ja poikien välisestä oppimistulosten osaamiserosta, mikä osoittaa asenteiden ja osaamisen vahvan yhteyden. Lisäksi perusopetuksen osaamistaso ennakoi, mutta ei määrää abiturientin ylioppilaskoemenestystä (selitysaste reilu kolmasosa). Vahvan perustan päälle on kuitenkin aina helpompi laajentaa osaamistaan.
Voimakkaiden asenteiden muodostuminen tiettyjä oppiaineita kohtaan saattaa olla oppimistulos, joka vaikuttaa paitsi siihen, miten oppilas sitoutuu esimerkiksi äidinkielen ja kirjallisuuden opiskeluun, myös siihen, miten hän kaventaa tai laajentaa omia tulevaisuuden mahdollisuuksiaan. Hyvä kirjoitustaito avaa mahdollisuudet muun muassa vuorovaikutukseen, opiskeluun, vaikuttamiseen, yhdenvertaisuuteen ja demokraattisen yhteiskunnan toteutumiseen.
Totuus on kuitenkin se, että jos et osaa itse kirjoittaa, jonkun toisen täytyy tehdä se puolestasi. Onko meillä pian uusvanha kirjureiden ammattikunta kirjoittamassa selkeitä tekstejä tämän kansalaistaidon osin heikentyessä?
Kansalainen, älä anna sinulle kuuluvaa kirjoitustaidon valtaa kirjureiden käsiin!
Vastuullinen vallankäyttäjä, kirjoita ymmärrettävästi!
Lähteet:
Leino-Kaukiainen, P. 2007.Suomalaisten kirjalliset taidot autonomian kaudella. Historiallinen aikakauskirja 4, 420–438.
Mäkinen, I. 2007. Kirjoitustaidon leviämisen herättämiä epäluuloja 1800-luvun Suomessa, Historiallinen aikakauskirja 4, 409–419.