Juha Vettenniemi, arviointiasiantuntija, Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi)
Suomalainen ammatillinen koulutus on huippuluokkaa. Opiskelijamme ovat pärjänneet Euro- ja Worldskills-kilpailuissa, Taitaja-kisoissa näkee ensiluokkaista osaamista, SakuStars-kisoissa esiintyy monilahjakkaita nuoria ja ammatillisessa koulutuksessa on paljon lahjakkaita urheilijoita. Voidaan sanoa, että ammatillisesta koulutuksesta valmistuu monipuolisia huippuosaajia elinkeinoelämän palvelukseen.
Ikävä kyllä ammatillinen koulutus on erittäin polarisoitunutta. Huippuosaajien lisäksi tutkintotodistuksen saa moni opiskelija, joka saavuttaa vain tutkinnon minimivaatimukset. Lisäksi osalla opiskelijoista on niin haastavia elämänhallinnan ongelmia, että normaalista arjestakin selviäminen on vaikeaa, puhumattakaan opiskeluista selviämisestä.
Polarisoituminen ja sen aiheuttamat ongelmat ovat nousseet esiin Karvin Yrittäjyys ja innovaatiotoiminta ammatillisessa koulutuksessa ja korkeakouluissa (Yrtti) -arvioinnissa. Arvioinnin aikana olen huomannut, että ammatillinen koulutus on vaativaa ja ammatillisessa koulutuksessa voi oppia hyvät ammatilliset- ja työelämävalmiudet. Ammatillisen tutkinnon voi kuitenkin saavuttaa myös niukalla opetukseen osallistumisella, vähäisellä osaamisella ja heikoilla työelämävalmiuksilla.
Osaamisen vaatimustasosta on pidettävä huolta
Arvioinnin aikana on noussut esiin huoli vaatimus- ja osaamistason vaihtelun aiheuttamista ongelmista. Ammatillisen koulutuksen suosio saattaa laskea kyseenalaisen maineen vuoksi. Elinkeinoelämälle voi aiheutua ylimääräistä vaivaa, kun ammatillisen tutkintotodistuksen perusteella ei voi enää arvioida työnhakijan osaamista. Vaatimalla liian vähän ja joustamalla vaatimustasosta lisäämme myös nuorten syrjäytymisriskiä. Ei nuori pysty pitämään työpaikkaansa, jos hän ei opi viimeistään opintojensa aikana työnteon merkitystä.
Ammatillisen koulutuksen tilasta keskustellessani olen huomannut, että eri toimijatahojen välillä ei ole olemassa rakentavaa keskusteluyhteyttä. Kärjistettynä voidaan sanoa, että ammatillisen koulutuksen ruohonjuuritaso puhuu vähäisestä lähiopetuksen määrästä, alhaisesta vaatimustasosta, osaamisperusteisuuden ongelmista, haastavista opiskelijoista ja paineesta antaa arvosanoja riittämättömällä osaamisella. Opetushallinnon ja koulutuksen järjestäjien johdon edustajat puhuvat huippuosaajista, opettajien arviointiosaamisen korkeasta tasosta, opettajien virkavastuusta arviointitilanteessa ja osaamisperusteisuudesta. Elinkeinoelämän edustajat puhuvat siitä, että heitä ei kuulla tarpeeksi.
Työelämärelevanssi ja opiskelijalähtöisyys ammatillisen koulutuksen kehittämisen lähtökohtina
Ammatillisen koulutuksen laadusta puhuttaessa osaamisperusteisuus nousee esiin kaikkien toimijatahojen puheissa. Ongelmana on, että osaamisperusteisuutta toteutetaan monin eri tavoin. Parhaimmillaan osaaminen tunnistetaan ja tunnustetaan opintojen alkuvaiheessa ja prosessia jatketaan joustavasti opintojen ajan. Pahimmillaan ensimmäisenä vuonna näyttämättä jäänyt osaaminen tunnistetaan ja tunnustetaan hatarin perustein juuri ennen valmistumisjuhlaa. Ääripäiden väliin mahtuu monenlaisia käytäntöjä.
Oikein käytettynä osaamisperusteisuudella on mahdollista parantaa ammatillisen koulutuksen työelämärelevanssia ja opiskelijalähtöisyyttä. Väärinkäytettynä se mahdollistaa tutkintotodistuksen saamisen heikolla osaamisella ja tämän mukanaan tuomat ongelmat. Osaamisperusteisuuden käytäntöjä tuleekin kehittää kaikilla koulutusaloilla ja tutkinnoissa.
Yksittäiset ulostulot mediassa eivät kehitä ammatillista koulutusta. Päinvastoin – ne syventävät juoksuhautoja toimijatahojen välillä. Meidän pitää tunnistaa ja tunnustaa ammatillisen koulutuksen haasteet ja niiden yhteys koko koulutusjärjestelmään ja elinkeinoelämään sekä luoda rakentava keskustelukulttuuri eri toimijatahojen välille. Tämä on mielestäni ainoa tapa, jolla suomalaisesta ammatillisesta koulutuksesta voidaan kehittää oikeasti maailman parasta.
